Vieraskynä: Heimo Helsingistä käsin maailmanvalloitukseen

Julkaistu 22.06.2015
(http://www.hel.fi/www/blogit/fi/kirjoitukset/helsinki-kasvun-ytimessa/vieraskyna-heimo-helsingista-maailmanvalloitukseen)

Tänä vuonna Helsingin elinkeinopäivän teemana oli ”Hyvinvointiala uudistuu ja menestyy yhteistyöllä”. Päivään osallistui noin 200 yritysten, järjestöjen, tutkimus- ja koulutustahojen sekä julkisen hallinnon edustajaa. Tilaisuudessa kuultiin puheenvuoroja mm. hyvinvointipalvelujen tulevaisuudesta, kaupunkien ja yritysten uusista yhteistyömahdollisuuksista sekä Helsingin mahdollisuuksista kehittyä hyvinvointiratkaisujen kansainväliseksi liiketoiminta- ja innovaatiokeskittymäksi. 

Elinkeinopäivässä seurattiin myös ytimekkäitä yritys-pitchejä. Yksi pitchaajista oli vieraskynäkirjoittajamme, Heimo Community, joka tarjoaa mielen hyvinvoinnin yhteisöpalveluja.

Kristian Kurikka, Heimo Community:

Vuoden vanhan yrityksen yhtenä perustajista olin äärettömän ylpeä, kun tiimikaverini Johannes Hovi oli Helsingin elinkeinopäivillä lavalla Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusenja sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädyn puheiden välissä. Johannes kertoi, kuinka tulemme ratkaisemaan koko maailman mielenterveysongelmat. Kansainvälistyminen ei kuitenkaan ole helppoa ilman suomalaisten organisaatioiden tukea. Olen huomannut, että lähtökohtaisesti julkiset organisaatiot ovat varovaisia kokeilemaan uusia innovaatioita ja kertomaan avoimesti piloteista, vaikka en ymmärräkään miksi näin on. Alkuvaiheen startup-yritykset tarvitsevat referenssejä, koska hyvän palvelun suosittelu on paras tapa saada uusia asiakkaita ja joiden kanssa kehittää edelleen palveluaan. Referenssit ovat elintärkeitä myös rahoituksen saamiseksi palvelun rakentamiseen.

Rahallisista tukimuodoista puhutaan kyllä paljon, kun taas tällaiset konkreettiset asiat jäävät pienemmälle huomiolle, vaikka ne ovat äärettömän tärkeitä alkuvaiheen yritykselle. Monet sijoittajat ja potentiaaliset asiakkaat ovat kiinnostuneita siitä, millaisia asiakkaita yrityksellä on. Tilanne on ikävä, kun nimiä ei voi mainita, vaikka tekisikin jo yhteistyötä usean yrityksen kanssa. Tämän asian muuttaminen ei maksaisi mitään ja hyöty olisi suuri, kun alkuvaiheen yrityksissä kamppaillaan läpi kuolemanlaakson.

Onneksi me saimme suhteellisen nopeasti julkisiksi referensseiksi pilottimme YTHS:n ja Helsingin SOTE:n kanssa. Uskon, että näistä tulee olemaan meille suurta hyötyä, kun seuraavaksi lähdemme Iso-Britannian markkinoille. Olemme varmasti paljon varteenotettavampi kumppani paikallisille organisaatioille, kun voimme kertoa, että isotkin julkishallinnon organisaatiot ovat lähteneet rohkeasti pilotoimaan kanssamme. Lähtökohtaisesti ainakin itselläni on suurempi kynnys aloittaa yhteistyötä ulkomailta tulevan ihmisen ja organisaation kanssa kuin suomalaisen. Luottamusta täytyy rakentaa hieman enemmän ja se vie aikaa. Luottamuksen rakentamisessa kaikki tuki on tarpeen, kun alkuvaiheen yrityksen tulee kyetä liikkumaan nopeasti eteenpäin.

Pekka Saurin Facebook-päivitys 16.5. (lainaus alla) sai minut tajuamaan, kuinka yhteisöllisyyden merkitys on kasvanut Helsingissä asumani viiden vuoden aikana. Siksi onkin hienoa rakentaa mielen hyvinvoinnin yhteisöpalvelua juuri Helsingistä käsin. Meillähän on loistavaa teknologia- ja terveydenhuollon osaamista täällä. Toivottavasti Helsinki järjestää myös jatkossa tilaisuuksia, joissa startupit pääsevät lavalle yhtä kovassa seurassa kuin me Helsingin elinkeinopäivillä. Toivottavasti myös julkishallinnosta löytyy ihmisiä, jotka auttavat startuppeja verkostoitumaan ja saamaan lisää pilottiprojekteja, joiden avulla luodaan suomalaisia menestystarinoita niin julkishallintoon kuin yrityspuolelle. Lupaan myös, että startuppien auttaminen palkitsee auttajaansa, koska meidän valtava energia ja kokeilukulttuuri tarttuu!

Lisätietoa:
http://heimo.co/

Yhteisöpalvelu:
https://beta.heimo.co/

Lainaus: Pekka Sauri, Facebok, 16. toukokuuta kello 20:15

”Ajattelin äsken kotimatkalla raitiovaunussa seuraavaa. Tai ehkä tunsin pikemmin kuin ajattelin.

Kävin tänään Arabian katufestivaaleilla vihkimässä kahdeksan kerrosta korkean seinämaalauksen ja muuten katselemassa touhua. Puoli kilometriä Hämeentietä oli suljettu autoilta, ja liikkeellä oli tuhansia ihmisiä, nuorisoa, lapsiperheitä ja varttuneempia. Muraalin maalit oli lahjoittanut väritehdas, ja taiteilija toteutti teoksen vapaaehtoistyönä nostolavalta, jonka telinevuokraamo oli antanut ilmaiseksi käyttöön. Musiikki jytisi, räppärit rappasivat, tanssijat pomppivat, lapset hihkuivat.

Arabiaan mennessäni poikkesin Espan puistossa, jonne Ravintolapäivä oli vetänyt kymmeniä ruokakojuja ja -pöytiä. Ruokaa oli tarjolla kaikista mahdollisista kulttuureista, ja väkeä niin että hädin tuskin sekaan mahtui. Vanhan kirkon puistossa samanlainen meininki. Kaupunkitapahtumia oli muuallakin, Kannelmäessä, Itäkeskuksessa ja missä vielä. Kaikkialla näytti olevan vallalla ilo, innostus ja aloitteellisuus.

Mutta samaan aikaan toisaalla: Suomi on syvällä suossa, Euroopan unioni varoittaa budjettivajeesta, julkisiin menoihin on tiedossa miljardileikkauksia, huoltosuhde on kestämätön, vienti pitäisi saada uuteen nousuun ja mitä ahdistavaa vielä.

Tuli väistämättä mieleen, että tässä on nyt jokin huutava ristiriita. Silmämääräisesti arvioituna suomalaisilla näyttäisi olevan valtavasti ideoita, energiaa ja rohkeutta siitä korkeasta koulutustasosta puhumattakaan. Mikä kumma estää kanavoimasta kaikkia näitä vahvuuksia yhteiseksi hyväksi, työpaikoiksi ja verotuloiksi?

En tiedä vastausta. Ehkä mikään ei estäkään. Ehkä joku teistä tietää. Oli miten oli, päivä antoi ikään kuin yllättäen ja odottamatta ison sykäyksen optimismia ja uskoa tulevaisuuteen.”